Ministeri Kiviniemi: Suomen rooli kansainvälisessä finanssi-infrastruktuurissa jatkossa

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemen puhe 10.2.2010 Nordic Back Office-seminaarissa

Suomen rooli kansainvälisessä finanssi-infrastruktuurissa jatkossa

Hyvät kuulijat,

Suomen rahoitusmarkkinoiden tulevaisuuden kannalta lähivuodet ovat haasteellisia. Meidän on sopeuduttava ulkoisiin tekijöihin, mutta samalla oltava aktiivisesti mukana kansainvälisessä päätöksenteossa. Moni on sitä mieltä, että politiikka ei kuulu rahan maailmaan, mutta kyllä se kuuluu. Politiikka on sääntöjen ja edellytysten luomista.

Suomessa on tällä hetkellä vireillä useita uusia rahoitusmarkkinoita koskevia sääntelyhankkeita. Jotkut ovat kaivanneet rahoitusmarkkinoille kurinpalautusta, mutta siitä ei niinkään ole kysymys. Vaan se mitä tarvitaan on selkeyttä ja yhteneväisiä olosuhteita, mutta kieltämättä vaaditaan oikeutetusti myös kohtuutta.

Uuden sääntelyn tavoitteet ovat selvät. Rahoitusmarkkinoiden kriisi osoitti, että vanhat rakenteet ja toimintatavat, koskevat ne sitten liiketoimintoja tai valvontaa, eivät ole kestäviä ja niitä on päivitettävä. AIG, Lehman Brothers ja Kaupthing jäävät historiaan eri syistä, mutta niiden ongelmien tausta oli sama. Sääntely ja valvonta eivät enää vastanneet nykyaikaisen liiketoiminnan vaatimuksia.

Rahoitusmarkkinoiden sääntelystä puhuttaessa tärkeintä on muistaa, miksi alaa on säänneltävä muita aloja yksityiskohtaisemmin. Pankkitoiminnan luonteen vuoksi valtio on se taho, jonka on kriisitilanteessa usein astuttava peliin talletuspaon tai muun vakavan, yhteiskunnalle haitallisen häiriön rajoittamiseksi. Sellaista tilannetta ei haluta, vaan siihen joudutaan.

Rahoitusmarkkinoiden kriisi on osoittanut, että tarve valtion väliintulolle on muutakin kuin teoriaa modernissa, riskien pilkkomiseen, uudelleenpaketointiin ja jakamiseen erikoistuneessa pankkijärjestelmässä. Valtion rooli järjestelmän viimesijaisena takaajana velvoittaa tarkempaan sääntelyyn kuin monella muulla alalla.

Ei ole kuitenkaan syytä tukahduttaa rahoitusjärjestelmää liian pitkälle menevällä sääntelyllä. Ei saa mennä ojasta allikkoon. Ylisääntelystä kärsisivät paitsi pankit niin myös jokainen asuntolainaa hakeva, eläkkeeseen säästävä ja pienyritykselleen kasvua tavoitteleva. On jokaisen kansalaisen etu, että rahoitusjärjestelmä pystyy toteuttamaan perustarkoitustaan eli kanavoimaan säästäjien varoja niitä tarvitseville mahdollisimman tehokkaalla ja luotettavalla tavalla.

Nopeiden sääntelymuutosten tarve ja ylisääntelyn epäsuotuisat vaikutukset tekevät nyt käynnissä olevasta rahoitusalan murroksesta erityisen haasteellisen. Lisähaastetta tuovat alan globaali luonne, jonka vastapainona ovat lainsäätäjien ja kriisinhallinnan kansalliset lähtökohdat, sekä sääntelymuutosten vaikeasti ennustettavat vaikutukset.

Kriisin globaalista luonteesta johtuen sääntelyä on pyritty tekemään aiempaa koordinoidummin. G20-maiden kokouksissa käsitellään myös Eurooppaa koskevia poliittisia linjauksia, jotka vaikuttavat valmisteltavaan lainsäädäntöön. Valmistelu- ja seurantavastuuta on annettu lisääntyvässä määrin Financial Stability Boardille, FSB:lle. Meidän kannaltamme tämä merkitsee uusia haasteita poliittisen päätöksenteon ja lainsäädännön sisällön valmistelun siirtyessä entistä kauemmas.

Suomen on tässä tilanteessa edelleen ajettava EU:n piirissä koordinoituja ja globaaleja ratkaisuja. EU:n on myös pystyttävä käyttämään yhdenmukaista ääntä niissä pöydissä, joissa globaalien rahoitusmarkkinoiden tulevaisuutta käsitellään. Tiiviissä eurooppalaisessa yhteisössä meillä on parhaat mahdollisuudet painottaa poliittisesti meille tärkeitä seikkoja. Suomen kannalta pidänkin tärkeänä poliittisesti, että rahoitusmarkkinoiden uudistukset viedään nopeasti päätökseen sääntelyn, valvonnan ja läpinäkyvyyden osalta. Lisäksi on pidettävä huolta siitä, että EU on edelleenkin tarkoitukseensa luotu talousyhteisö, joka hakee kilpailukykyä myös pääomien vapaalla liikkuvuudella.

Tiukentuva sääntely ulottuu kaikkeen toimintaan rahoitusmarkkinoilla, vakavaraisuusvaatimuksista johdannaismarkkinoille ja johdon palkitsemisjärjestelmiin. Sääntelyn lopullinen muoto ei vielä ole selvä, mutta lopputuloksena sääntely-ympäristö tulee olemaan eri tasolla kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.

Myös valvonta on muuttumassa. EKP:n yhteyteen perustetaan erityinen Systeemiriskineuvosto, jotta entistä paremmin voitaisiin havaita ja reagoida makrotason shokkeihin. Mikrotasolla taas nykyiset EU:n kolme valvojien komiteaa ylennetään virastoiksi, jolloin kullekin toimialalle, pankkitoimintaan, vakuutustoimintaan ja arvopaperimarkkinoille, tulee omat eurooppalaiset valvontavirastonsa. Valvontavirastot tulevat todennäköisesti toimimaan eräiden toimijoiden toimilupaviranomaisina ja antamaan kansallisia valvojia sitovaa ohjeistusta.

Sääntelyn haasteista huolimatta - tai ehkäpä juuri niiden vuoksi - Suomi on ottanut hyvin aktiivisen roolin rahoitusjärjestelmän arkkitehtuurin ja vakauden uudelleen rakentamisessa. Vaikka emme ole osa G20-valtioiden ryhmää, Euroopan unionin jäsenyyden ansiosta voimme hyvin ehdotuksin aidosti vaikuttaa siihen, millaiseksi kansainvälistä rahoitusjärjestelmää muokataan. Lisäksi oma 90-luvun pankkikriisimme ja nyt hyvässä kunnossa oleva pankkijärjestelmämme antavat meille erinomaiset mahdollisuudet tuoda lisäarvoa keskusteluun.

Suomi on ajanut voimakkaasti pääministerin johdolla EU:ssa esimerkiksi läpinäkyviä stressitestejä, pankkien tase-erien puhdistamista ja vastasyklisyyden huomioon ottamista vakavaraisuusuudistuksessa. Tarkentuvan ja laajentuvan sääntelyn tulee ylläpitää toimijoiden liiketoimintavapauksia ja tasapuolisia kilpailuedellytyksiä sekä korostaa ja edistää yhtenä keskeisenä tekijänä markkinakurin merkitystä markkinoiden käytäntöjen muotoutumisessa ja valvonnassa. Yksityiskohtainenkaan sääntely tai valvonta eivät takaa rahoitusmarkkinoiden toimivuutta tai vakautta, jos ne eivät ole yhteensopivia markkinoiden toimintalogiikan kanssa.

Sääntelyn lisäksi myllerryksen kohteena ovat rahoitusmarkkinoiden kriisinhallinta ja valvonta. Vaikka rahoitusmarkkinakriisin akuutein vaihe on ohi, vakavien häiriöiden uhka ei ole väistynyt. Kansainvälisillä markkinoilla kaukanakin tapahtuvat häiriöt vaikuttavat myös Suomeen. Hallitus seuraa tarkasti markkinatapahtumia ja reagoi tarvittaessa.

Mielestäni yleisellä tasolla on päästävä eroon nyt markkinoilla vallalla olevasta uskomuksesta, että isot pankit aina automaattisesti pelastetaan valtion varoin. Tähän velvoittaa mielestäni jo ihan yleisen oikeustajun mukainen kohtuuden ajatus. Veronmaksajaa ei pitäisi rangaista pankkien liiallisen riskinoton aiheuttamista tappioista.

Keinoja tämän yleisen tavoitteen saavuttamiseksi ovat muun muassa pankkien koon pienentäminen, eri toimintojen erottaminen paremmin toisistaan tai pankkien helpompi purkaminen kriisitilanteessa. Nämä toimet tekisivät pankeista helpommin hallittavia ja auttaisivat yksityisen sektorin ratkaisujen löytämisessä. Pankkien kokoon puuttuminen ei silti olisi yksinkertaista. Johtaisiko se markkinoilla järjestelyihin, joilla tätä sääntelyä voitaisiin kiertää. Löytyisikö porsaanreikiä sellaisille järjestelyille, jotka olisivat taas kasvattamassa uutta kuplaa ja vaikeastitunnistettavissa olevia rahavirtoja ja riskikeskittymiä. Olisiko toimenpiteillä vaikutusta EU:n alueen kilpailukykyyn rahoitusmarkkinoilla? Ratkaisut vaativat perusteellista pohdintaa.

Pankeilla täytyy olla kriisien varalle omat varasuunnitelmansa, jotka on laadittu yhdessä valvojien kanssa. Jatkossa on myös voitava luottaa enemmän markkinoiden omaan korjaavaan luonteeseen ja varmistettava myös se, että rahalaitos voi poistua markkinoilta hallitulla tavalla.

Tulemmekin jatkamaan Euroopan unionissa aktiivista vaikuttamista, jonka tavoitteena on riittävällä tavalla riskit huomioonottava ja rahoitusjärjestelmän normaalin toimivuuden mahdollistava sääntely.

Hyvät kuulijat,

Millainen voisi olla kansallisen rahoitusmarkkinarakenteemme tulevaisuus?

Suomalaiset markkinaosapuolet ja sijoittajat toimivat usein suoraan ulkomaisilla markkinoilla. Finanssipalveluita tarjotaan myös yhä enemmän rajan yli Suomeen. Tästä huolimatta pidän tärkeänä säilyttää Suomi toimivana markkinapaikkana.

Kyse ei ole protektionismista. Kannustan suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään ja toivotan tervetulleiksi asianmukaisesti säädellyt ulkomaiset toimijat Suomeen. Jos olemme tosissamme kotimaisten rahoitusmarkkinoiden kehittämisessä, meidän täytyy pyrkiä pitämään kynnys markkinoille osallistumiseen mahdollisimman alhaalla ja säilytettävä mahdollisuus käydä kauppaa kotimaisen lainsäädännön alla.

Suomalaisten varallisuuden kasvaessa olisi luontevaa, että tavalliset kansalaiset voisivat sijoittaa kotimaisille osake- ja rahastomarkkinoille. Lisäksi pidän tärkeänä, että meillä säilyvät kotimaiset sijoitusinstituutiot. Tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi markkinapaikka ja sijoitusrahastot, joihin myös ulkomaiset sijoittajat voivat sijoittaa yleisin eurooppalaisin pelisäännöin. Kotimaista omistajuutta on joka tapauksessa voitava vahvistaa osana uuden vuosikymmenen kasvupolitiikkaa ja suomalaisen työn turvaamista.

Mikä sitten on suomalaisen markkinarakenteen tulevaisuus? Tätä kysymystä pohditaan muun muassa osana arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistus -työryhmän työtä. Rakenteen muutoksilla on vaikutusta muun muassa suomalaisten yritysten pääomarakenteeseen ja työllistämismahdollisuuksiin, sijoittajien mahdollisuuteen etsiä vaihtoehtoisia sijoituskohteita ja kansantalouteen verotulojen muodossa.

Kansainväliset pääomamarkkinat eivät tarkoita, että kauppaa käydään vain Lontoossa, New Yorkissa ja Singaporessa. Meillä on oltava sellainen kotimainen rahoitusmarkkinarakenne, joka antaa mahdollisuuden listautua, käydä tehokkaasti kauppaa ja sijoittaa tukeutuen kotimaiseen lainsäädäntöön ja kotimaisiin sijoittajiin: suomalaiseen omistajuuteen.

Emme kuitenkaan halua eristäytyä erilliseksi osaksi kansainvälisiä markkinoita. Suomalaisille on suureksi eduksi, että rahoitusta on saatavilla myös ulkomailta ja sitä voi sinne myös sijoittaa. On kuitenkin epärealistista odottaa listautumisten lisääntyvän tai sijoittamisen suomalaisiin yrityksiin yleistyvän, jos meillä ei ole kotimaisia vaihtoehtoja harjoittaa kumpaakaan.

Pidänkin tärkeänä, että suomalaisilla on kotimaassaan vähintään samanlaiset käytännön mahdollisuudet toimia sijoittajina, liikkeeseenlaskijoina ja välittäjinä kuin heillä olisi ulkomailla. Vaikka markkinamme on pieni, meillä on täydet mahdollisuudet ylläpitää kotimaisia rahoitusmarkkinoita.

Millä tavalla?

Hyvä esimerkki on keskusvastapuoliselvityksen alkaminen Helsingissä. Asiaa koskeva lainsäädäntö tuli voimaan helmikuun alussa ja odotamme markkinoilla kilpailevan useita keskusvastapuoliselvitystä tarjoavia yrityksiä muutaman kuukauden kuluessa. Euroopan keskuspankin T2S-hanke tarjoaa aikanaan erinomaisen mahdollisuuden vähentää rajojen yli käytävän arvopaperikaupan selvitystoiminnan kustannuksia. Suomessa asiaan liittyy olennaisesti arvopaperien moniportaiseen hallintaan ja osakkeiden hallintarekisteröinnin laajentamiseen, jota selvitetään arvopaperimarkkinalain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Kotimaisten sijoittajien lisäksi toimivilla ja kauaskantoisilla markkinarakennetta koskevilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa ulkomaisten rahoittajien ja sijoittajien kiinnostukseen rahoittaa suomalaisia yrityksiä ja markkinoita. Ulkomaisen pääoman houkuttelemiseksi tarvitsemme kilpailukykyiset, luotettavat ja tehokkaat markkinarakenteet. Tästäkin syystä pidän välttämättömänä mahdollisimman hyvää kansainvälistä koordinaatiota ja ymmärryksen lisäämistä.

Tulemme hallituksessa seuraamaan jatkossakin markkinoilla tapahtuvia muutoksia ja osaltamme varmistamaan suomalaisen markkinarakenteen kehittymisen sellaiseksi, että se tukee kotimaisten pääomamarkkinoiden toimintaa. Meidän poliitikkojen vastuulla on luoda edellytyksiä suomalaisille toimijoille suomalaisilla markkinoilla.

Viimeaikainen esimerkki valtion toimista suomalaisen markkinarakenteen parantamisesta on laki sidotusta pitkäaikaissäästämisestä. Lain ansiosta vapaaehtoisten eläkesäästöjen odotetaan kasvavan muutamassa vuosikymmenessä huomattavan suuriksi. Nykyisen kaltaisella kasvavalla maksutulokehityksellä yksilöllisten pitkäaikaissäästöjen ja eläkevakuutuksen säästövarat saavuttaisivat 40 miljardin euron tason sijoituksille saatavista tuotoista riippuen 2030-luvulla. Tämä tarkoittaisi, että suhteessa bruttokansantuotteeseen rahastojen osuus nousisi nykyisestä viidestä prosentista 20 prosentin tasolle olettaen sijoitusten tuottavan kulujen jälkeen vuosittain 2 prosenttia yli BKT:n kasvun.

Toimivien kotimaisten markkinoiden ylläpito ei kuitenkaan onnistu pelkästään viranomaisten toimin. Jos kotimaiset toimijat eivät ole valmiita itse aktiivisesti tukemaan kotimaisten markkinoiden toimintaa, markkinat surkastuvat vääjäämättä. On syytä muistaa, että markkinatoiminnan siirtymisestä muualle eivät kärsisi muut kuin suomalaiset itse.

Hyvät kuulijat,

Mitä hyötyä on kansallisesta markkinarakenteesta?

Kansallisen markkinarakenteen ylläpitäminen ei ole itseisarvo. Kasvuyritysten riskirahoitusketjun parantaminen, kotimaisten markkinoiden elinvoimaisuus ja rahoitusalan tärkeä työllistävä vaikutus ovat kaikki syitä kotimaisen markkinarakenteen ylläpitoon.

Pienten yritysten työllistämisvaikutus on merkittävä. Vuonna 2008 jo yli 60 prosenttia työntekijöistä työskenteli pienessä tai keskisuuressa yrityksessä. Finanssijärjestelmällä on tärkeä rooli, kun kukoistava pienyritys haluaa kasvaa menestystarinaksi. Yksi rahoitusjärjestelmän tehtävistä on kanavoida varoja yritysten kasvua varten. Ensi vaiheissa tämä voi tarkoittaa bisnesenkeleitä ja riskirahoitusta, loppuvaiheissa pörssilistautumista. Listautuminen pörssiin onkin monelle kasvuyrittäjälle tärkeä tavoite, joka kannustaa yrityksen kasvattamiseen.

Pienten kasvuyritysten riskirahoitusketjun parantaminen ei kuitenkaan onnistu ilman toimivaa kansallista rahoitusmarkkinaa. Tukholmassa ylläpidettävä suomalaisille innovatiivisille kasvuyrityksille suunnattu vaihtoehtoinen markkinapaikka First North Finland ei ole saavuttanut suomalaisten yritysten suosiota. Kuitenkin vastaaville markkinapaikoille esimerkiksi Englannissa ja Ruotsissa on tullut runsaasti uusia yrityksiä. On vaikea uskoa, että meillä ei olisi listautumiskriteerejä täyttäviä yrityksiä, joten ilmeisesti meillä listautumiskynnys on varsin korkea. Syitä voivat olla muun muassa First Northiin liittyvä kieli ja lainsäädäntöympäristö tai verotuskysymykset. Myös kustannukset toimivat listautumisen esteenä, vaikka ovatkin varsinaista listaa matalammat.

Valtio haluaa ja sen pitääkin osaltaan olla luomassa sellaisia toimintaedellytyksiä, joissa pienempien yritysten mahdollisuus listautua voi muuttua nykyistä useammin todeksi. Olen joulukuussa asettanut selvityshenkilön - professori Eva Liljeblomin - selvittämään pääomamarkkinoiden toiminnan kehittämistä. Hänen tärkein tehtävänsä on arvioida arvopaperien moniportaisen hallintaan ja osakkeiden hallintarekisteröinnin laajentamisen taloudellisia vaikutuksia.

Lisäksi odotan häneltä suosituksia suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten arvopaperien tehokkaan vaihdannan ja yritysten listautumismahdollisuuksien edistämiseksi. Odotan suurella mielenkiinnolla hänen työnsä tuloksia toukokuun lopulla.

Lisäksi elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on asettanut selvityshenkilön pohtimaan julkisen kasvurahoituksen virtaviivaistamista. Selvityshenkilönä toimii professori Vesa Puttonen ja hänen tehtävänsä määräaika päättyy huhtikuun lopulla. Kehotan myös teitä kaikkia osallistumaan aktiivisesti asiasta käytävään julkiseen keskusteluun.

Hallituksen tavoitteena on edistää tehokkaiden ja tiukasti kilpailtujen markkinoiden syntyä ja ylläpitoa. Ilman tehokkaasti toimivia markkinoita ja tiukkaa kilpailua rahoitusjärjestelmän parannukset eivät kanavoidu yhteiskunnan hyväksi. Kilpailutilanteen kannalta on hyvä, että meillä säilyy runsaasti erilaisista lähtökohdista toimivia osapuolia. Vain säilyttämällä kansallisen rahoitusmarkkinan voimme ylläpitää tervettä kilpailua, joka synnyttää hyötyjä suomalaisille sijoittajille, listautujille ja muille toimijoille.

Suomessa on toimijoita kansainvälisten suurpankkien tytäryhtiöistä, pieniin itsenäisiin erikoisyhteisöihin, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat kilpailutilanteeseen. Hallitus tulee jatkossakin toimimaan siten, että Suomessa säilyy aito kilpailutilanne ja että kaikilla toimijoilla on aidot mahdollisuudet osallistua markkinoille. On suomalaisten etu, että tytäryhtiöpankkien lisäksi meillä on useita kotimaisessa omistuksessa olevia toimijoita.

Hyvät kuulijat,

On hyvä muistaa, että finanssiala on Suomessa tärkeä palvelualan työllistäjä ja on sitä jatkossakin. Ala työllistää yli 30 000 korkean koulutustason osaajaa. Teknologia automatisoi yhä useampia toimintoja, mutta rahoitusalalla on edelleen monia osa-alueita, joita ei voi koneella korvata. Analyysi, myyntityö ja kauppojen selvitys ovat toimintoja, jotka edelleen vaativat osaavaa työvoimaa. Kriisin seurauksena osaan toiminnoista kohdistuu suurempia paineita. Esimerkiksi pankkien omalle riskienhallinnalle on asetettu uusia vaatimuksia, joihin voi vastata vain osaava henkilöstö.

Instituutioiden läheisyys on hyödyksi kaikille toimijoille. Vaikka Suomesta ja Helsingistä ei voi tulla Lontoota tai New Yorkia, aktiivisen paikallismarkkinan synnyttämiseksi tarvitaan rahoitusalan osaamista hehkuva ympäristö. Aktiivisesta rahoitusalasta seuraa verkostohyötyjä, jotka kehittävät suomalaisia rahoitusmarkkinoita koko yhteiskunnan ja kansantalouden hyväksi.

Globaali ja paikallinen kietoutuvat toisiinsa yhteen nimenomaan rahoitusmarkkinoilla. Tämä tarjoaa markkinoita myös alaan nivoutuvalle muulle osaamiselle ja teknologian kehittämiselle Suomessa.

Arvoisat kuulijat,

Mitä voisivat olla Suomen vahvuudet kansallisen rahoitusmarkkinan rakentamisessa?

Suomen vahvuudet kansallisen rahoitusmarkkinan ylläpitämisessä ovat vakaa pankkisektori, korkeatasoinen osaaminen sekä euro- ja EU-jäsenyyden tuomat edut lähimaihin verrattuna. Me siivosimme omat sotkumme jo 1990-luvulla ja olen saanut itsekin huomata, että kokemuksillemme on ollut kysyntää Euroopassa.

Suomalainen pankkisektori on vakaa, vaikka ympäri maailman pankit ovat joutuneet vaikeuksiin joskus oman ja joskus muiden harkitsemattoman toiminnan vuoksi. Kriisin seuraukset ovat tuntuneet Suomessa saakka. Hallitus on omalta osaltaan työskennellyt sen eteen, että Suomessa maailmanlaajuiset ongelmat eivät ole tulleet veronmaksajien maksettavaksi. Esimerkiksi amerikkalaiset, irlantilaiset ja islantilaiset - vain muutamia mainitakseni - eivät ole välttyneet pankkisektorin merkittäviltä tukitoimilta. Toki Suomessakin olemme varautuneet mahdollisiin kotimaisiin ongelmiin, jotka kuitenkin vaikuttavat tällä hetkellä epätodennäköisiltä. Lisäksi olemme osallistuneet pohjoismaiseen yhteistyöhön lähialueiden tukemiseen. Nämä toimet eivät ole kuitenkaan samassa mittaluokassa monien muiden valtioiden toteuttamien tukitoimien kanssa.

Miksi siis pankkijärjestelmämme on tällä hetkellä niin vakaa ja mitä hyötyä siitä on tulevaisuudessa? Tunnustusta ansaitsee rahoitusalan pääosin onnistunut riskienhallinta. Edellinen kotimainen pankkikriisi on myös tuoreessa muistissa. Maltillisen toiminnan hedelmiä korjataan nyt. Uskon Suomessa toimivien pankkien nykyisen vakaan aseman antavan niille useita kilpailijoitaan paremmat lähtöasetelmat tulevaisuuteen. Tästä hyötyvät paitsi pankit itse, niin myös jokainen kansalainen, joka pääsee nauttimaan kilpailukykyisemmän ja vakaamman pankkijärjestelmän eduista.

Suomalaisten korkea rahoitusosaaminen on tulevaisuuden voimavarojamme. Olemme jo vuosia olleet maksuliikennejärjestelmien edelläkävijöitä, mikä tuli ilmi yhteistä maksuliikennealuetta eli SEPAa luotaessa. Euroopan komissiokin on tunnustanut suomalaisten osaamisen. Komission sähköisen laskutuksen työryhmässä oli neljä suomalaista jäsentä puheenjohtaja mukaan lukien, mikä on huomattava määrä pienestä maasta.

Siirtyminen yhteiseurooppalaiseen järjestelmään tarkoitti muutamien taka-askeleiden ottoa, mutta yhteisen järjestelmän hyödyt ovat näitä väliaikaisia haittoja suuremmat. Yhteiseurooppalainen standardi, lisääntynyt kilpailu, lisääntynyt luotettavuus ja kulujen väheneminen ovat kaikki SEPA-järjestelmän etuja, joista pääsevät nauttimaan kaikki. Uusi standardi tarkoittaa myös uusia mahdollisuuksia.

Osaaminen yhdistettynä SEPA:n avaa uusia mahdollisuuksia suomalaisille toimijoille. Ensi kertaa meillä on mahdollisuus myydä kotimaassamme kehitettyjä järjestelmiä ulkomaille. Kannustankin toimijoita kehittämään tuotteitaan muistakin kuin kotimaisista lähtökohdista. SEPA:sta kannattaakin ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti ja toimia proaktiivisesti oman osaamisen hyödyntämiseksi.

Suomen vahvuuksiin kuuluu myös jäsenyys Euroopan unionissa ja kuuluminen eurojärjestelmään. Nämä molemmat tuovat meille kilpailuetua verrattuna lähimaihimme. Emme ole pienen markan varassa vaanvahvan, spekulaatiolta paremmassa suojassa olevan euron turvassa. Sääntelymme on yhteisten EU-direktiivien vuoksi hyvin yhdenmukaista suurten rahoitusmarkkinakeskusten kanssa, mikä lisää rahoitusmarkkinoidemme integraatiota ja helpottaa yhtenäisen markkinarakenteen pystyttämistä.

Vaikka eurojärjestelmää koettelevat nyt ja tulevaisuudessa monet haasteet, se on yhdentoista toimintavuotensa aikana osoittanut toimivaksi ja Suomen kannalta edulliseksi järjestelmäksi.

Mielestäni eurooppalainen talouspolitiikka tilanteen vakauttamiseksi ja uuden kasvun edellytysten luomiseksi vaatii meiltä ainakin finanssipolitiikan koordinaatiota, euroalueen roolin vahvistamista, euroalueella koordinoitua maiden välistä tilanteen seurantaa ja jonkinasteista verokoordinaatiota.

Hyvät ystävät,

Tulevaisuutta leimaavat monet haasteet. Finanssikriisin sotkuja siivotaan vielä pitkään. Vaikka Lehman Brothersin konkurssi on historiaa, konkurssipesän selvittäminen on yhä käynnissä. Markkinat kohtaavat myös uusia haasteita. Kreikan ongelmat ovat näistä näkyvimmät, mutta myös huolet uuden hintakuplan syntymisestä ja väärinajoitetusta irtaantumisesta julkisista tukitoimista ovat esillä.

Tässä ympäristössä Suomen on jatkettava aktiivista ja rohkeata vaikuttamista. Hyvin laadituilla ehdotuksilla voimme aidosti vaikuttaa rahoitusjärjestelmän tulevaisuuteen. Meidän on työskenneltävä tasapainoisen sääntelyn eteen. Rahoitusmarkkinoiden perustehtävää ei kukaan halua estää, mutta toisaalta perustehtävän ulkopuolisen riskinoton kulujen ei tule päätyä veronmaksajan maksettavaksi.

Rahoitussektori pysyy tärkeänä osana suomalaista yhteiskuntaa. Paitsi että sektori on tärkeä välitön työllistäjä, korkeatasoisesta rahoitusosaamisesta ja toimivasta rahoitusjärjestelmästä hyötyy koko yhteiskunta. Tukholma on julistanut pyrkivänsä Pohjois-Euroopan johtavaksi rahoituskeskukseksi. Vastaamme mielellämme tähän haasteeseen. Kannustankin teitä kaikkia osallistumaan keskusteluun suomalaisenrahoitusjärjestelmän tulevaisuudesta.